Koti on siellä, minne sen rakentaa. Viimeisen puoli vuotta kotini oli pieni huone Dumaguetessa mutta kodiksi tuppaa kutsumaan sitä paikkaa, jonka kodikseen tuntee. Vaikka asuin Dumaguetessa koditta vain kolme viimeistä viikkoa, tuntui sekin jo melko hurjalta. Kaipasin jääkaappiani, omaa sänkyäni ja tuttuja ääniä, tuttuja liskoja ja pientä nihkeää sohvaa, jolla näpytellä konetta silloin kun oli virtaa ja langaton netti sattui toimimaan.
Nyt kotona Suomessa olen hyvin miellyttävästi kotonani. Tunti sitten mietin onko vielä keskiyö. Kuuntelin ja kuuntelin mutta en kuullut edes töihin lähtevien ihmisten ääniä rapusta. Mutta nyt olen mukavuusvyöhykkeelläni. En taistele voittaakseni pelkoa tai epämukavuutta. Nyt on hyvä olla.
*
Dear friends in Dumaguete and Negros Oriental. Me and Sonja are safe home in Finland. This morning, 8AM I thought it was still night since I heard absolutely nothing. This is where I feel home now.