World-environment-develpment Werde ry on suomalainen kansalaisjärjestö, joka on rekisteröity vuonna 2000 ja toiminut aktiivisesti Kambodzhassa v.2002-2009. Werden toiminta Kambodzhassa ja sittemmin Filippiineillä on ollut yhdistyksemme aktiivisten perustajajäsenten, Katja ja Arnaldo Pellinin vapaaehtoistyöpanoksen ja paikallisten kumppaneiden yhteistyötä. Kambodzhassa hankkeet liittyivät ympäristönsuojeluun, metsänhoitoon, paikallisdemokratian vahvistamisen ja ympäristökasvatukseen. Filippiineillä yhteistyö aloitettiin paikallisen ONCAN-verkoston kanssa, joka on verkosto, joka kokoaa monta erilaista vähäosaisten lasten kanssa työskentelevää yhdistystä ja muuta toimijaa.
Oma tarinani Werdessä alkoi vuonna 2008 jolloin minua kysyttiin hoitamaan yhdistyksen toimistotöitä Suomessa. Suostuin ja yhdistystoiminta on tuonutkin elämääni aivan uuden, mukavan asian. Paperiasioiden hoito ei koskaan ole ollut vahvuuteni mutta sitä olen huomannut viimeisinä vuosina tehneeni. Vuoden 2011 loppukesästä tapasin Katjan Suomessa, jolloin juttelimme Werden ajankohtaisista asioista ja suunnitelmista seuraavalle vuodelle ja mieleeni jäi kytemään ajatus, että lähtisin itse paikan päälle Filippiineille ja toimimaan projekteissa sen mukaan mitä vain osaisin. Vuoden 2012 keväällä suunnitelmat tarkentuivat ja tein päätöksen lähteä puoleksi vuodeksi Filippiineille. Tälle ajalle otin virkavapaata omasta, tutusta ja turvallisesta työstäni Helsingin kaupungin sosiaalivirastolla ja hyppäsin tuntemattomaan.
Missä sitten sain olla mukana?
Vuonna 2011 Negros Oriental -provinssissa Filippiineillä aloitettiin Adopt a project -toiminta. Paikalliset yhteistyökumppanit tekivät esityksiä pienprojekteista, joihin Werde Adopt a project -toiminnan kautta haki lahjoituksia pääasiassa niistä maista, joissa Werdellä on jäseniä. Tämä toiminta jatkuu ja sen kautta on jo tuettu ja toteutettu monta hienoa projektia, joilla on saatu lapsille Negros Orientalin alueella tuotettua jotakin hyvää mieltä tuottavaa, virkistävää tai pidempiaikaistakin hyötyä. Täältä voit lukea jo toteutetuista projekteista! Filippiineillä ollessani osa työstäni oli tutustumista näihin kumppanitoimijoihin ja tarvittaessa heidän avustamistaan heidän ilmoittaessaan projekti hakuun tai heidän raportoidessaan toimintaa. Yhteistyössä Dumaguete Youth Homen kanssa toteutetuissa projekteissa minun oli myös ilo olla mukana ihan konkreettisesti. Marras-joulukuun taitteeseen ajoittuneisiin projekteihin oman vapaaehtoistyön panoksensa antoi myös Filippiineillä lomansa viettänyt Sonja Pyykkönen, joka auttoi Dumaguete Youth Homen lapsille järjestetyn päiväretken käytännön järjestelyissä ja oli mukana ohjaamassa lapsia snorkkelointiretkellä.
Vuonna 2012 Werde aloitti yhteistyön Negrosin saarella sijaitsevan Dumagueten kaupungin kanssa. Yhteistyö on saanut alkunsa tarpeesta, joka tuli ilmi Dumaguete Youth Homen sosiaalityöntekijän kertoessa laitoksen ajankohtaisista haasteista. Sosiaalityöntekijä kertoi nuorille lainrikkojille tarkoitetussa laitoksessa havaitun, että nuoret varsin usein palaavat laitokseen uudestaan. Kävi ilmi, että laitoksen työllistäessä vain yhden sosiaalityöntekijän, oli lasten ja nuorten ja heidän perheidensä kanssa tehtävään jälkihuoltoon mahdollista panostaa vain rajallisesti. Vuoden 2012 alussa saatiin hyviä uutisia kun Dumagueten kaupunki hyväksyi yhteistyösopimuksen.
Dumaguete Youth Homen After Care-jälkihuoltoprojekti alkoi työntekijän rekrytoinnilla. Ajallisesti tämä oli se vaihe, jolloin itse rantauduin Filippiineille ja asettauduin asumaan Dumagueten pieneen kaupunkiin. Maantieteellisesti pienellä alueella tapahtuvassa rekrytoinnissa haasteena oli ensin löytää sellaisia hyvä hakijoita, jotka eivät jo tällä hetkellä työskentelisi jossain alueella toimivassa laitoksessa tai järjestössä. Pidimme hankalana ajatusta, että "riistäisimme" haastavaan projektiimme työntekijän joltain paikalliselta toimijalta, joiden katsoimme hyötyvän näistä hyvistä ja motivoituneista työntekijöistä itse. Filippiineillä puhutaan useita kieliä, Visayasin saarilla eri kieltä kuin esimerkiksi pohjoisella Luzonin saarella. Tästä syystä rekryitoidessamme oli myös tärkeä löytää henkilö, joka puhuu paikallista kieltä, bisayaa/cebuanoa. Olimme hyvin onnekkaita ja elokuussa haastattelimme hyviä hakijoita, joista valitsimme tehtävään sosiaalityöntekijä Maria Loreto "Lory" Pahamtangin.
Alku aina hankalaa...?
Alussa päivät
tuntuivat täyttyvän "sopeutumisesta" ja ilokseni sain tuupattua itseni
pieniksi hetkiksi järjestämään ohjelmaa naisten ja tyttöjen turvakoti
Casa Esperanzalle, katedraalilla toimivaan köyhien ja/tai kodittomien
avustusohjelmaan ja Bata Ng Calabnuganin lastenkotiin. Näissä paikoissa
järjestin lapsille ja nuorille säännöllisen epäsäännöllisesti
tanssituokioita-ja työpajoja. Aika heinäkuulta lokakuulle, jolloin
sosiaalityöntekijä Lory aloitti tehtävässään, alkoikin jo tuntua
pitkältä ja oma olo ja mieli vaihteli. Välillä omien onnistumisen
kokemusten ollessa vähäistä sain silti iloa hymyilevistä lapsista ja
kauniista sanoista. Dumaguete on ystävällisten ihmisten kaupunki,
paikallisten hymyt ja yhdistyksemme Katjan ja Arnaldon tuki auttoivat
yli silloinkin kun oli niitä toivottomia suvantoja. Oma mieli ei
taipunut kovin tarkkaan vapaaehtoistyön rupeaman suunnitteluun ennen
Suomesta lähtöä. Jos olisin panostanut suunnitteluun, olisi tunnelma ja
alkuvaiheen oleminen voinut olla hyvinkin erilaista. Sikäli kun joku
kiinnostuisi jonkun pätkän auttelemaan toiminnassa Filippiineillä,
tarjoudun ehdottomasti avuksi suunnittelemaan jos se vaan silloisesta
lähtijästä tuntuu mieleiseltä. 
Jälkihuoltoprojektin käynnistyessä päiviin alkoi tulla mukavasti täytettä ja varsin kiinnostavaa sellaista. Loryn kanssa aloitimme tutustumalla Dumagueten toimijoihin, listaamalla projektin tavoitteita ja suunnittelemalla alkuvaiheen toimintaa. Myös sattumat ja paikallisittain hyvin tyypillinen uudelleenaikataulutus toivat näihin viime päiviin väriä ja tekemistä. Kahdenkeskisissä keskusteluissamme opin paljon työstä ja sosiaalityön traditioista Filippiineillä. Ihmiset ja monet inhimilliset pulmat ja kärsimykset ovat samoja mutta työkäytännöissä on asiasta riippuen paljonkin eroja. Nämä kokemukset Filippiineillä osoittivat myös käytännössä sen, että on todella avartavaa nähdä elämää muissa maissa ja oppia tuntemaan sitä miten asioita hoidetaan maissa, joissa sosiaaliturvajärjestelmä ei ole samankaltainen kuin omassa kotimaassa. Huomasin pitäväni pohjoismaista hyvinvointivaltiotamme itsestäänselvyytenä ja selvänä, että kaikkialla muuallakin sellainen toimii tai ainakin tulisi toimia - jo ihan ihmisarvoisen elämän turvaanaja!
Ilokseni huomasin, että Filippiineillä miltei kaikki puhuvat englantia eikä heitä haittaa mikahäkkisääntämiseni eikä se, ettei kaikki aina mene niin pilkulleen. Ymmärretyksi tuli useimmiten. Kommunikaatiossa hämmentävintä olikin se, että filippiiniläiset saattavat kohteliaana hyväksyä ehdotuksia ja antaa kyllä-vastauksia, vaikkei mieli olisi sen mukainen. Kyseessä on vain kaunis tapa olla mieliksi, vastaan ei sanota eikä eri mieltä olla - siis ääneen. Harmikseni olin oppinut paikallisten puhumaa kieltä niin heikosti, etten pysynyt monissakaan paikallisten keskenään käymissä keskusteluissa mukana. Monet tärkeät asiat paikalliset puhuivat kyllä englanniksi mutta lasten kanssa nopeat kuulumistenvaihdot oli luontevinta jutella bisayaksi. Itse opin tästä kielestä niin vaatimattomat alkeet, että osasin juuri tiedustella kuulumiset ja kysellä mistä ja minne lapsen matka käy.
Päivääkään en vaihtaisi pois!
Oleskelu huipentui "pakkolomaan" Siquijorin saarella ja suomalaiseen iltaan, jonka me Dumagueteen samaan aikaan sattuneet kolme suomalaista järjestimme kansainväliselle vierasjoukolle. Tätä tilaisuutta varten oman kortensa kekoon oli kantanut myös Sonjan poika Luukas, joka oli rakentanut Suomesta ja suomalaisista tavoista kertovan kuvaesityksen.
 |
| Siquijor, Lalao |
 |
| Siquijor, Lalao |
 |
| Suomalainen ilta - karjalanpaistia, ruisleipää, perunoita ja korvapuusteja! Katja luetteli sujuvasti Kalevalan tarinat. Itse keskityin pyörimiseen ympäri ämpäri. |
Kokemus Filippiineillä oli tietenkin myös lomaa omasta työstä Suomessa ja elämänkokemuksena korvaamaton kokemus. Omaan työhön saamani etäisyys teki hyvää, vahvisti tuntua siitä, että olen hakeutunut työhön, josta pidän. Puolen vuoden latautumisen jälkeen pieni myllerrys työelämän puolella ei tuntunut juuri miltään ja Filippiineiltä tarttuu vähän väkisinkin mukaan ilo ja hymyt! Voin lämpimästi suositella vapaaehtoistyöpätkää ulkomailla ja jos kiinnostut enemmän mahdollisuuksista, joita Werden kautta voi tarjoutua, kerron mielelläni lisää omista kokemuksistani ja autamme asioiden järjestämisessä! Jos joku kiinnostuu ja innostuu toimimisesta yhdistyksessä muttei vielä ole jäsen, jäseneksemme voi liityä kaikki, joita tämä kiinnostaa ja jotka hyväksyvät toimintamme sääntöihin kirjatun tarkoituksen. Jäsenenä voit osallistua oman kiinnostuksen ja jaksamisen mukaan ja voit jakaa omaa osaamistasi yhteisen hyvän eteen!
 |
| Suomalaisessa illassa lapset osallistuivat Ha?-taideprojektiin ja maalasivat versionsa nauravasta pojasta! |
