Eilen illalla vietimme iltaa El Amigossa muutaman paikallisen kanssa, joihin tutustuin reppureissaajien paratiisissa, Harold's Mansionissa. Hankala ruokavalioni ei tuottanut minkaanlaista ongelmaa, sain ehka maailman parasta pizzaa, josta melkein unohtui ottaa kuva. Kulttuurien tormayskurssilla kaytiin. Paikallisen tavan mukaan minun vaadittiin aloittavan ja lopettavan tama jakamamme pizza silla olin nimenomaisesti heidan vieraanaan (mika ei kylla ollut omassa tiedossani koska kuvittelin olevani siella ihan syomassa ja nautiskelemassa ihan muiden mattimeikalaisten tavoin). Ei auttanut vaikka kuinka nuukaili. Viimeiset palat olivat tyrkylla melko pitkaan. Jollen olisi niita syonyt niin ne olisi kuulemma kannettu keittioon.
Viela yksi valmiiksi kokattu ruoka.
Retkigrillailua ja sateelta pakoilua viime keskiviikolta. Paasin siisYouth Homen henkilokunnan ja nuorten kanssa retkelle laheiselle Dauinin rannalle.Valitettavasti muissa kuvissa nakyykin niin paljon muuta porukkaa etten voi kuvia tanne laittaa mutta hienoahan siella oli! Paiva oli sateinen mutta se ei varsinaisesti menoa haitannut...
Jossain savun seassa taitaa olla munakoisoni karventymassa. Jo lahdettyamme retkelle piti seurueemme tehda varmistus etta porsaanliha oli aivan varmasti mukana. Ilman sita ei kuulemma olisi selvitty. Ruokaa oli kaiken kaikkiaan aivan tolkuton maara. Suuri osa retkievaista tuli itse asiassa Youth Homen omalta kasvimaalta ja tyontekijoiden omilta plantaaseilta. Lapset ja henkilokunta olivat valmistaneet ruokaa koko aamun. Itse paasin aika vahalla, kavimme vain paikan sosiaalityontekijan kanssa aamulla liukkaalla public marketilla hakemassa viimeiset vihannekset(minulle), kalat ja levat.
Hiukan epatarkka kuva lukaalistani keskelta massiivista siivousoperaatiota, jolla karkotin kutsumattomat vieraat.
Ja sama huone nykyisessa kuosissaan. Pidan tosin hyttysverkkoa killumassa kaiken aikaa niin saastyn pienelta napertamiselta aamuin illoin. Napertamiseen kuuluu verkon virittelyn lisaksi siivous. Joka kerta kun seinien kanssa huseeraa niin seinat karistavat lattian polyiseksi. Termiitit ovat ilmeisesti sellaisia kuivatermiitteja eli ihan pikkuisia eli sellainen laajamittainen myrkytys onkin tarpeeton. Myrkkyhajut lukaalissani olivatkin pikemminkin puunsuoja-aineen hoyryja.
Kirsille kiitos Suomesta mukaan lahteneista kirjoista, lehdesta ja tyynyliinasta!
Nailla pikku huonedeodoranttipalleroilla toko lahti tasta mokista ja yrittaa ehka etsia itselleen uutta asumusta. Saali tietysti haataa niin viehattava otus mutta pelastyin pariin otteeseen niin perin pohjin etta nain on ehka parempi koko naapurustolle, joka saastyy kiljahduksistani aiheutuvalta aanisaasteelta. Nyt seuranani on vaan niita pikkugekkoja mutta niihin olenkin jo tottunut. Tama toko-yksiko on varsin suuri ja pitaa mekkalaa. Pikkugekot vilistavat menemaan aivan hiljaa.
Pari vierailua on tullut tehtya. Manilassa vierailin Task Force Detainees of the Philippines -ihmisoikeusjarjestossa ja toimiston yhteydessa olleessa museossa. Vierailu jarjestyi suomalaisen Filippiinit-seura ry:n kautta ja perehdyin kaynnilla tarkemmin Filippiinit-seuran kummitoimintaan, jonka kautta tuetaan taloudellisesti poliittisten vankien ja ihmisoikeusloukkausten uhrien lapsien koulunkayntia.
Dumaguetessa paasin tutustumaan kaupungin Social Welfare and Development Office -toimistoon. Toimisto tyollistaa tassa n. 120000 asukkaan kaupungissa parisenkymmenta aluesosiaalityontekijaa, mukaanlukien kunkin osaston esimiehet ja erilaiset avustavat tyontekijat ja poislukien kuitenkin hallinnon puolen tyontekijat ja erilaisten laitosten tyontekijat. Sosiaalityontekijat ovat taalla "generalisteja"ja tyoskentelevat siis kaikkien mahdollisten kuviteltavissa olevien pulmien parissa. Luonnollisesti laitokset ovat erikoistuneet tiettyihin asiakasryhmiin. Sain jarjestelmaan hyvan perehdytyksen ja palveluiden kirjo on valtava. Aivan valtava. Parista eri ohjelmasta loytyi samankaltaisuuksia tyohoni Suomessa ja toivon viela sellaisen mahdollisuuden jarjestyvat, etta paasisin pariksi paivaksi tutustumaan juuri tyohon, joita sosiaalityontekijat naissa ohjelmissaan tekevat. Asiakkaan palveluntarve siis tutkitaan tyoskentelyn alussa ja sitten hanelle etsitaan sopiva "ohjelma" tai palvelu. Sosiaalityontekijoita istuu samassa n. 30 nelion huoneessa viitisentoista ja he vastaanottavat naissa varsin tiivissa tiloissaan asiakkaita ajanvarauksella ja walk-in -asiakkaita ilman ajanvarausta. Aamulla tiloissa iloista sorinaa ja pienten askelten tominaa kuuluu myos tyontekijoiden lapsista, jotka tulevat mukaan toimistolle ennen kouluun lahtoaan. On sita vipinaa ja vilsketta...
Perehtymispaivana paasin myos Dumagueten Youth Home -yksikkoon, joka hyvin kunnioittavalla tavalla on nimetty yksikoksi nuorille, jotka ovat joutuneet konfliktiin lain kanssa (in conflict with law). Jos joku osaa suomentaa taman paremmin niin saa avittaa, nyt on aikamoinen aivojumi paalla taalla kolmen eri kielen kourissa... (suomi, englanti, bisaya/cebuano)
Piipahdimme minulle taman esittelykierroksen jarjestaneen Youth Homen sosiaalityontekija Joelin kanssa myos Casa Mianin pihalla. Casa Miani on sijoituskoti pojille. Kavimme lopulta vain pihalla uteliaiden koirien haisteltavana silla kaikki pojat olivat koulussa ja henkilokunta asioilla.
Paivan paatteeksi Joel kierratti minut alueella, jossa viime vuonna tulvat olivat tehneet tuhojaan. Nyt joen pengerrysta vahvistettiin. Lahella jokea oli pressutelttakyla, johon tulvassa kotinsa menettaneet ovat nyt tilapaisesti majoittautuneet.
Tiistaina vietin koko aamupaivan tutustuen Casa Esperanzaan, joka on naisten ja tyttojen turvakoti. Casa Esperanzassa sovimme, etta tulen tekemaan vapaaehtoistyota noin kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Suurin osa tanne tulevista lapsista ovat jo kouluikaisia ja heidan koulunkayntinsa pyritaan aina turvaamaan myos turvakotijakson aikana. Arkipaivat ovatkin kohtuullisen rauhallisia mutta tarvetta toiminnalle voisi olla lauantaisin.
Tallaista talla kertaa. Kohta on paa pyoralla kaikesta uudesta.
Fries, sauteed mushrooms and an avocado shake. I should have asked the shake without sugar, it was too sweet for me. This is how you learn new things; you try and err.
Meat and more meat (and some fish). Just to show you, people eat a lot of meat here!
My lunch today was a salad with avocado. Fresh mango (from the backyard) for dessert.
My lunch on Thursday (or Friday). Rice, olive oil and spices. No, this is not what I cook. I was lazy and ate what was left from the girls' lunch.
Tomorrow I start my orientation and try to familiarize myself with current Werde issues and a little by little get to know people I'm going to work with.
I found a room for the rest five months and I'll move in next week. Last Friday I spent many many hours cleaning up my future home but it is quite good now.
** ** **
Kamppa siis loytynyt ja kohta vaihda asumusta vahan vaatimattomampaan. Tama kylapaikkani onkin ollut tosi ihana ja paivan kuumimpina hetkina lapiveto on vahan helpottanut oloa. Jos seuraatte googleweatherista Dumagueten saita niin alkaa uskoko mita se kertoo. Taalla on satanut noin kolme pisaraa (eilen kai) koko viikon aikana. Joka paiva siis mukamas pitaisi sataa mutta taalla sita vaan ollaan aivan hullussa auringonpaisteessa ja ilma on kostea. Yritan siis viela sopeutua. Huomenna pitaisi myos tanssiharrastuksen jatkua, kavin Silliman Universityn Kahayag-tanssiryhman auditioneissa vain tutustumassa perjantaina mutta sainkin kutsun tulla mukaan harjoittelemaan heidan kanssaan. Yritan viela metsastaa mahdollisesti jonkun streettanssiryhman ja ymppaan itseni aikuisbalettiin niin eikohan siina sitten ole jo illoiksikin harrastetta puuhaa:)
It's not impossible but if you don't know where to go you'll end up eating fries and rice. Happycow lists 80 vegetarian or vegetarian-friendly places but in a Metro Manila it doesn't seen like a big number. I calculated that there are over 100 Jollibees in Metro Manila...
My accommodation in Manila was arranged by my Filipino teacher and I stayed with a friend of her's in Quezon city, Sikatuna village.
I was also introduced to a healthy dining restaurant, TriMona. You can eat mostly fair trade and organic food and there are many vegetarian dishes on the menu. Even if you stay outside QC, TriMona is worth a detour.
TriMona 112 Anonas Extension, Sikatuna Village
Breakfast
Spaghetti pomodoro
ThePeoples' Global Exchange (PGX)is a resource and service center. They also sell fair trade products, everything from sugar to clothes.
Fries look the same everywhere so I didin't take a photo. I had my fries at Jollibee. First night at TriMona I was hungry so forgot to snap a photo. It was something like hard banana steak ( I would say it was more like a rösti but maybe they don't know that word:)) and soybean meal with some carrot.
A really cheesy cake and a latte at NAIA.
***
Kasvisruokailu Manilassa ja Filippiineilla ei varsinaisesti ole mahdoton tehtava mutta varsinaisia kulinaarisia elamyksia ei ehka kannata odottaa.
Raikas poikkeus lihaloihin on TriMona-ravintola Quezon Cityssa ja tarkemmin Sikatuna Villagessa mutta sinne kannattaa tulla kauempaakin. Pakollisen Jollibee-vierailun tein heti toisena paivana kun kuumuus pakotti ilmastoituihin sisatiloihin.
Jos Filippiinien historia on vieras alue, kiinnostavan sisaanpaasyn historian tutkiskeluun voi tarjota vaikka tutustuminen NAIAn historiaan. Kun sen selvittaa niin voi olla vaikea lopettaa. (Minun ei niinkaan ole vaikea lopettaa koska innostun helposti mutta seuraava kiinnostava juttu onkin jo nurkan takana ja tutustuminen on toistaiseksi jaanyt vahan pintapuoliseksi. Joka tapauksessa tuosta on historiaa tuntemattoman ehka kivempi aloittaa kuin siita ianikuisesta Spanish Periodista)
I arrived at NAIA (The Ninoy Aquino International Airport ) on Friday 15 th June, at 11 am and just as scheduled. Everything went smoothly at the airport and all this left my a bit surprised as the were no ceremonial controls. I found the first CR after the passport control and luckily the area was clean. The space in front of the mirror was crowded, though. The airport personnel was stuffed in front of it to freshen up and add lipstick. My suitcase was already on baggage claim when I got there and I was out in a minute.
Naia - We were scanned
Before leaving home I had spent more than an hour studying how to get to QC from NAIA. Most discussion boards (always a good choice if you want to end up in a situation that you don't really know what you should do) I was told to take the yellow cab and on the other hand I read that one should to avoid yellow cabs.No one tried to sell me anything and there was no one to take my bags. I had learned ways to keep my suitcase so that no one could grab it from me but that was an unnecessary skill in an empty exit. I was tired and so I panicked and just walked out and took the first yellow cab I saw. I was remembered not to take a fixed-price taxi but that was just about it. I didn't check if the meter was on and after five minutes of travelling the driver asked me how I want to pay (!). Then he must have put the meter on so maybe this all saved me some 15 pesos?
An hour later I was safe in Quezon city, Sikatuna village. Taxi costed me 760 php which was (so I heard later) too much for the ride but at least I was safe.
Some random pictures...
Kamias street - safe at work
Me tired after the journey and a afternoon in Quezon city, Manila
Two other beds were empty.
Tuberos' classified ads
Jeepneys
To make it very short - I didn't like Manila. I was afraid of walking alone near the big MRT stations even at 6 pm. I was made very clear not to walk in Manila but I walked some 2 to 4 kilometers a day but after the first experiences near Cubao, tried my best to avoid stations and areas close to them. You really don't have to walk if you just want to go from place to place and use the big streets. Then you can take a jeepney (only 8 php. I was prepared to pay 8,5 php 'cause I thought I've read that the 8,5 was the current fare) and a tricycle when on smaller roads.
Sunday afternoon I was in good company of a filipina who was my hostess in Manila. We went to a French film festival in Shangri-La Mall to see a French movie Roses à crédit. I was happy and even surprised that it was not dubbed.
I have a few more updates coming from Manila. At the moment I'm already in lovely Dumaguete!
****
Manila pahkinankuoressa
Manilaan saapuminen oli lopulta paljon helpompaa kuin olisin ennakkoon lukemani ja kuulemani perusteella osannut odottaa. Kukaan ei yrittanyt tyrkyttaa palveluitaan. Kaupunki on iso ja paikoitellen melko ruuhkainen. Taksi suomalaisittain halpa mutta pienesta budjetista kallis, jeepney halpa (melkein ilmainen) ja kaveleminen ei taallakaan maksa mitaan. Matkalaukun kanssa kavelymatkojen tekeminen oli mahdotonta jatkuvasti miten sattuu kumpuilevien jalkakaytavien vuoksi. Ihan kaikkialla ei myoskaan kokenut oloaan aivan turvalliseksi kavellessaan mutta ne ajat ovat takana pain taalla viehattavassa Dumaguetessa!
taalla sita nyt ollaan, Manilan pysahdyspaikalla. Kaikki on sujunut hyvin ja olen terveena perilla.
Matka alkoi torstaiaamuna, johon sattuivatkin matkani ainoat ns. sattumukset. Aamulla lahdimme kotoa bussille hyvissa ajoin (eika suinkaan juosten kuten tapanani on) mutta linja 62 teki oharit ja oli joko kulkenut pysakilta yli 7 minuuttia ennen arvioitua ohitusaikaa tai vuoro oli jaanut valista. Aikamme odoteltuamme laskin yksi ynna yksi ja totesin, ettei seuraavalla enaa ehdi niin hyvissa ajoin kuin olin halunnut kentalla olla. Kaytannossa varmaankin juuri tiukalti 45 minuuttia ennen lennon ilmoitettua lahtoaikaa olisimme varmaankin juuri ja juuri ehtineet. Otimme lopulta kuitenkin taksin. Taksikuski ihasteli taitojani ja voimiani nostaa laukku ihan itse takaluukkuun. Yritin todeta hanelle tyhjentavasti, etta kyseisen laukun kanssa minun on parjattava itse jatkossakin. Kuljettajamme oli juttutuulella ja kertoili iloisesti Valituista paloistaan lukemiaan tarinoita maailman tapahtumista. Tympeana keskityin itse vain viimeisiin hetkiin mieheni kanssa.
Lentokentalla aikaa oli lopulta paljon silla koneeni oli noin tunnin myohassa. Kasivoidetta kavinkin lisaamassa duty free myymalassa toistamiseen. Myos viimeiset tuliaiset Suomesta ostin torkean kalliiseen hintaan lentokentalta. Saman ajan kayttivat eras suomalainen sahlyjoukkue ja mies, josta myohemmin sain hetkeksi seuraa Amsterdamin ja Guangzhoun kentilla, lahto-oluisiin. Alun pitaen pohjoisen mies oli matkalla Mindanaolle tapaamaan aikaisemmilla reissuillaan tapaamiaan ystavia. Han oli tottunut Filippiinien kavija ja todellinen maailmanmatkaaja muutenkin ja sain hanelta viela viimeiset vinkit ja evastykset selviytymiseen Manilassa ja suosituksia saariseikkailua varten.
Vaarin aloitetun lavantautilaakkeen kanssa toimin niin, etta koneessa tuikkasin laakkeen "matkajaakaappiini" eli kuivajaan kylkeen, toki hiukan eristettyna itse jaasta. Lennolla Amsterdamista Kantoniin sain jaakaapiksi paperipussillisen tavallista jaata ja eristamiseen kaytin vahan enemman aikaa ja energiaa. Lopulta soin viimeisen kapselin hiukan keskiyon jalkeen. Silloin haistoin ensimmaiset kahvin aromit ja ennakoin kellon olevan jo lahempana viitta Kantonin aikaa. Olin erittain vaarassa. Kahvit tarjoiltiin kylla noin kahden tunnin kuluessa siita kun ne haistoin mutta naiden yokahvien jalkeen matkustimme viela kolmisen tuntia ja olimme perilla Kantonin kentalla klo 6.50, aikataulun mukaan.
Puitteet pitkalla lennolla olivat oikein hyvat ja saimme jopa hienot nesessaarit.
Guangzhou
Guangzhou (plus my toes)
Matkustaminen oli aika tyhjan paan matkustamista. Ei montakaan mietetta, josta taalla olisi syyta kertoa. Valilla mielessa vilahti ajatus tulevasta matkasta ja valilla Suomeen jaaneista rakkaista sukulaisista ja ystavista.
Antaa laulun lopettaa. Tama on vahan soinut paassa, kuulin naet hiljattain liikuttavan tulkinnan eraalta itahelsinkilaiselta kuudennelta luokalta. Ja nythan ma siis olen, maailman toisella puolen...
