Talla kertaa asuin ystavan kautta jarjestyneessa majoituksessa. Ennakkoon ystavani varoitti alkeellisista oloista. Varsinaisesti olot sinansa eivat olleet liian alkeelliset mutta melkein kaksi paivaa sadetta miltei tauotta aiheuttaa hankaluuksia missa vain. Hyvin epatyypillisesti tassa nipa hutissa oli mukavuuslaitos (ihan oikea posliinipytty, ei kuitenkaan huuhteleva malli) ja juokseva vesi, eika vain hana vaan oikea suihku! Naiden asumusten hyvin tyypillinen piirre on vuotava katto emmeka me olleet sen onnellisemmassa asemassa kuin kukaan muukaan nipa hutissa asuva. Onneksi katon vuotokohdista ainakin osa saatiin tilkittya toista yota ja tulevia sateita ajatellen.
Nipassa eleltiin sahkotta mutta eipa niita sahkoja ollut hetkeen muutenkaan kohtuullisen pitkan sahkokatkoksen vuoksi. Myoskaan kaasulietta ei ollut joten taman sateisen jakson aikana turvauduimme nalan tullen karinderioihin silla tulen teko oli mahdotonta. Kookospahkinoiden tipauttelemisesta vastuussa oleva kettera ystavani oli valitettavasti loukannut jalkansa joten aamukookoksen sijaan litkimme (talla kertaa hyvin tyypilliseen tapaan) pikakahvia laheisessa karinderiassa. Ruokaloita on joka lahtoon mutta pari laheisinta paikkaa olivat hyvin pienia, yksi terassipenkki pienen mokin vierella. Tarjolla on tavallisesti riisia tai maissia ja kahta tai useampaa lajia ruokaa sen kanssa. Usein possua jonkunlaisessa liemessa, joskus kanaa jonkunlaisessa liemessa ja usein pienia kokonaisina grillattuja kaloja. Hyvan tuurin sattuessa kasvissyojille turvallinen ruoka on papukastike tai keitto mutta valilla joutuu joko tyytymaan riisiin tai nakkelemaan possunpalasia kastikkeen joukosta. Kohtalaisen usein valitsen jalkimmaisen vaihtoehdon.
Toisena iltana paadyimme soittelemaan kitaraa ja rumpujamme seka illastamaan JJ's Backpackers' villageen parin kilometrin paahan. Paikasta ja ruoasta voisi puhua pitkaankin mutta yritan tiivistaa. Paikka oli nalkaisen lansimaalaisen kasvissyojan unelma. Ruoka oli tuoretta, siina oli makua ja se tarjoiltiin lampimana. Paikkaa voi myos suositella yopymiseen, huoneisiin en paassyt kurkkaamaan mutta kaikki yhteiset tilat ovat hyvana pidettyja ja siisteja ja tunnelma on kohdallaan. Ulkoa pain paikka nayttaa aivan resortilta, niin kaunista oli pihalla! Hovikuvaajani oli taas lomalla taman reissun ajan...
Talla kertaa matkustin djembe-rumpuni kanssa joten pyoraily sateessa ei tullut kyseeseen. Saavuin Siquijoriin viimeisella iltalaivalla ja sunnuntai-illalla maksoin tricyclelista iltataksan 150 pesoa (matka Siquijor town - San Juan/Lala-o) ja tanaan tullessa paivataksan 30 pesoa. Kotimatkalla koyhdyin viela 20 pesolla ostaessani toiselta kyytilaiselta pannukakun. Uskalsin ostaa silla edellisena paivana ostimme hanelta hyvalla menestyksella punaisesta riisista valmistetut biko-kakkuset. Pannukakku osoittautui kuitenkin kookoskakuksi, jonka mausta en juuri valita ja nyt mietin mita teen lopulle pannukakulleni.
Muutin myos matkasuunnitelmaani taman myrskyn takia ja palauduin kotiin Dumagueteen huomisia aamupaivan toita varten varmuuden vuoksi jo tanaan silta varalta, etta lauttoja perutaan. Varsin pomppuinen kyyti toikin turvallisesti takaisin eika heilutusta tarvinnut onneksi kestaa yli normaalin matka-ajankaan. Tallaiset terveiset minilomalta mystiselta Siquijorin saarelta.
* Rentoutuksen tarpeessa kirjoitin suomeksi. Viimeiset paivat ovat kuluneet kielisekamelskassa (kaksi paikallista kielta;bisaya /cebuano ja hiligaynon {jota muusikkoystavani puhuivat keskenaan} seka tietenkin englanti). On uskomattoman vaikeaa yrittaa ymmartaa tuota toista paikallista, jota ei ole opiskellut lainkaan. *
No comments:
Post a Comment