Calabnuganin lapset

* Tällä kertaa ä;t olivat niin tärkeitä, että näin paljon vaivaa ja lisäsin ä:t. Välittäminen on nimittäin tässä tekstissä avainsana ja olisi tietenkin kohtuutonta jos välittäminen muuttuu valittamiseksi. *
 
On hetkiä, jolloin enää tiedä mitä sanoa ja miten sanoa sen, mitä sisällään tuntee. Aloitin tämän kirjoituksen jo kaksi viikkoa sitten, jolloin olimme juuri saapuneet läheisesta perhekodista/orpokodista, Bata ng Calabnuganista.

Velloin myohäisen illan täydellisessä tunnemyrskyssä, pala kurkussa ja kyyneleet pyrkivät silmiin vähän väliä. Bata ng Calabnugan on italialais-filippiiniläisen pariskunnan ja  italialaisen vapaaehtoistyopanoksen  valtavan uurastuksen tulos. Tällä hetkellä lapsia on asiakkaana 19. Lisäksi tiloissa temmeltävät pariskunnan oma lapsi, koira ja aina silloin talloin filippiinilaisiä, italialaisia ja suomalaisia (ja muista Euroopan maista) vapaaehtoisia ja pariskunnan ystäviä lapsineen ja ilman.

Menimme talolle ensimmäistä kertaa hämärän jo laskeuduttua ja loysimme pienet leikkimästä pihalta ja  talon yhteydessa olevalta katetulta terassilta sekä kouluikaiset tekemassä koulutehtäviään. Samalla talovanhemmat ja omistajat Flora ja Francesco valmistivat ruokaa. Sanoja tarvittiin siinä vaiheessa aika vähän. Talon ja pihan täytti ilo ja välittäminen, jota harvoin tuntee näin syvällä nahoissaan.

Lapset olivat iältään neljästa kuukaudesta kahteentoista vuoteen ja he tulevat hyvin vaihtelevista oloista tähän perhekotiin. Nämä lapset ovat joko laiminlyotyja, hylättyja esimerkiksi taloudellisista syista tai perheensa hylkäämiä esimerkiksi fyysisen vamman tai kehityshäirion vuoksi. Lapset voidaan sijoittaa tänne myos muun vakavan perhekriisin vuoksi. Ihan lyhykäisyydessään voisi todeta, että järjestelmässä on virhe. On näet niin, etta vaikka kunnallinen sosiaalityontekijä näkee tarpeen lapsen kodin ulkopuoliseen sijoitukseen, ei tämä perhekoti saa minkäänlaista taloudellista kompensaatiota kaupungin puolelta. Kaiken hoidon, huolenpidon, välittämisen ja elämänmakuisen elämän tarjoamisen jälkeen tämä pariskunta joutuu hankkimaan kaikki varat laitoksen pyorittämiseen ja kaikkiin mahdollisiin kuviteltavissa oleviin kuluihin. Aivan kaikkiin. On harvinaista, että lapsella olisi vakuutus esimerkiksi sairauskuluja varten ja tästä syystä myos yllättävät lääkärikäynnit katetaan niistä varoista, joita pääasiassa italialaiset ystävät ja tukijoukot tämän laitoksen toiminnan kuluihin lahjoittavat. Mainittakoon, että varsin monet lasten tarvitsemat leikkaukset eivät onnistu Dumagueten sairaalassa vaan sairaalareissuun on lähdettävä Cebun saarelle. Lisäksi mainittakoon, etta Dumagueten palvelukartalla on lapsipsykologin kokoinen (jollei useammankin) aukko. Tämän aukon täyttämiseksi myos Werde on taistellut ja tyomme asian parissa jatkuu.


Viimeinen niitti kyynelkanaville oli hetki jolloin eräs tytoistä napsautti päälle kasetin, josta juuri silloin kuului "We are the world" ja kaikki lauloivat mukana, nelivuotiaasta siihen reippaaseen 12-vuotiaaseen, joka esitteli minulle ympariston ja talon joka sopukan. Enempää ei kai tarvitse sanoa.