Farewell gifts



Survival kit I got from my fellow co-workers/ Työkavereilta saatu selviytymispakkaus



Yesterday I got a farewell gift and a card from my fellow co-workers. It came as a total surprise to me and made me very happy and at the same time – very emotional. A good thing because this gave me a reason to add some photos to the post. Enjoy the photos! Later I’ll write the poem to another  post so that you can read it too! The gift was a survival kit including rye chips, salmiakki, Finnish Fazer chocolate, sun lotion, slippers  and a Finland-shaped cooking mold. Fun ideas and useful stuff!

 This is the team I’ve been working for two and a half years and now I’m leaving. Even though I feel relieved about going and having a break from work I had just recently started to gain some savoir-faire and confidence at work and really felt how I could also learn from the great knowledge that our team has.

Now I’ll throw myself back to square one. It’s a fact that during the next six months I will not have collegues or a team to lean on. Learning new is fun but it’s also challenging. It always takes some time before you’ll find good routines and really familiarize yourself with whatever you’re doing. In the Philippines, I’ll only have six months. The ”old me”  would propably have said that I’ have no time for wonderin and making mistakes but now I feel I acctually need to rethink my goals and try to be patient with myself if I don’t learn and adopt to a new environment fast enouhg.

Leaving for six months is now getting more and more concrete. Just a few more days at work and a few days on vacation and then I’m off to the Philippines. I think I still can’t quite understand that this is accually happening and I’ll have to say it to believe it’s true.  

*  *  *  *  *  *

Työkaverit yllättivät eilen antamalla minulle läksiäislahjan, selviytymispakkauksen Filippiineille. Sain mukanani vietäviksi herkuiksi ruissipsejä useassa eri maussa, Fazerin uutuussuklaita, aurinkorasvaa, salmiakkia, lipokkaat (juhlakäyttöön) ja Suomen mallisen piparkakkumuotin. Kortin runoa ei näe lukeatihrustaa kuvasta mutta kirjoittelen sen johonkin tulevaan päivitykseen.

Hauskat ja hyödylliset välineet ilahduttivat mutta samalla tuli kyllä myös hyvin haikea olo. Tähän saakka pisimmän työpätkän olen tehnyt tässä tiimissä ja imenyt oppeja kokeneilta kollegoilta. Matkani ajoittuu hankalasti vaiheeseen, jossa ehkä juuri pääsisin omassa työssä tiettyihin rutiineihin kiinni ja pääsisin hyödyntämään hiljalleen tulevaa varmuutta. Nyt loikkaan takaisin lähtöruutuun ja aika yksin. Muistan joskus vannoneeni, etten vaihda työpaikkaa koska uuden aloituksesta tulee niin kovat paineet mutta tässä sitä taas ollaan…Uutta on hauska oppia mutta on se myös kovin paineista aikaa.

Kyllä tällaisetkin päivät ja lahjukset vaan tuovat tähän lähtöasiaan vähän konkretiaa ympärille. Taidan tosissaan olla lähdössä pian.





Kiitos työkaverit!