Nyt jos olisi paniikkinappi niin voisin helposti sellaista painaa. Herkillä ollaan kun saman päivän aikana
- itkee ja hikoilee mankelin äärellä (ja melkein sen sisällä etsien telat vapauttavaa vipua, jota lopulta ei löydy mutta hommasta selviää raa'alla voimalla)
- nielee itkua apteekissa lavantautilääkkeen köyhdyttäessä laihaa lompakkoa vielä riistävällä 33 eurolla
- tajuaa, ettei ko. lääkkeen ottamiseksi pysy enää missään järjellisessä aikataulussa; on aika vastusta medisiinien lakeja ja soveltaa.
- muistaa (työ)asioita, jotka kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta ovat tekemättä ja myös jäävät tekemättä.
- säätiedotus seuraaville päiville lupaa perinteistä suomalaista kesätunnelmaa sateineen ja viileine ilmoineen (polkupyöräilijän suosikki-ilma?).
- huomaa laskeneensa väärin kesäkuun palkan.
- suunnitelmiin tulee muutoksia viime hetkellä (listalta ei poistu mitään, lisää tulee kyllä:D).
- ei saa lentolippua vahvistettua vaikka luottokortilta on mennyt veloitus.
- ensin ei hermostuksissaan syö koko päivänä ja kun lopulta syö niin syö liikaa ja tulee huonovointiseksi.
Ja helpotuksen hetkiä tulee onneksi myös, muun muassa kun
- kelassa virkailija ei kyykytäkään vaan kiltisti ottaa paperit vastaan vaikkei ollut kuvallista henkkaria matkassa(piti arvailla vanhempien syntymäajat...). Oli itsekin ollut vaihdossa ja kertoi pari tärkeää seikkaa kaupan päälisiksi.
- osa asioista ja kiireestä selviää uudelleenaikataulutuksella.
- saa tietää, että eräs mukava henkilö suunnittelee käyntiä Filippiineillä (mieheni lisäksi siis).
- lentoa myyvästä yrityksestä tulee luottanusta herättävä viesti, jossa yhteydenotolleni on annettu numero.
Pari koottua viisauden sanaa kaikille lähtijöillle:
- älkää lähtekö pitkille matkoille ilman rakkaitanne.
- älkää aikatauluttako viimeisiä päiviä ennen lähtöä.
- palauttakaa kirjaston kirjat ajoissa!
- printatkaa sellaiset pitkät muistettavaa, joita ette jaksa kirjoittaa ylös. Nyt on netti, kohta se ei ole joka käänteessä käden ulottuvilla!
Ja itselle muistutukseksi, tältä siis todella tuntuu juuri nyt!
2 comments:
Hei Tuuli!
Tuli mieleen omat fiiliksen, kun lähdin vaihtoon - aika samankaltaista oli, tosin lähtö oli helpompaa, kun koulu hoiti paljon asioita ja YTHS oli suurena apuna myös.
Eniten tahdon kommentoida tuohon "älkää lähtekö pitkille matkoille ilman rakkaitanne" - itekin pillitin lentokentällä, kun tajusin, miten suuren ajan oon Kimmosta erossa. Ajan mittaan helpottaa kyllä, ikävään "turtuu" - onneksi Ilkka tulee myös ihan kohta käymään siellä! Mutta tuo aika siellä, on myös hyviä puolia olla yksin reissussa: oppii paljon omasta itsestään, ja uskoisin, että yksin reissaavana tulee tutustuttua paljon enemmän uusiin ihmisiin. Ei ole toista turvana, mikä on välillä hyvinkin pelottavaa (esim. niissä takseissa ja uusissa paikoissa, kun täytyy itse keksiä selviytymiskeinot uusiin tilanteisiin!) - kuitenkin välillä sitten juuri samasta syystä reissusta voi saada enemmän irti. Ja kuitenkin: uudestaan en kyllä niin pitkäksi aikaa haluaisi yksin lähteä - mut silti oon tosi iloinen, että lähdin edes sen kerran.
Jos kaipaat puhekaveria, niin mut saa kiinni myös skypestä. Nyt oot toki ollut siellä jo kuukauden, eli tää alkupaniikki on onneksi jo kauan sitten mennyt ohi :)
Haleja!
Kiitos Niina lohtua tuovista sanoista. Paniikki oli lahtoa enteileva paniikki mutta taalla on ihan oikeasti vaikea panikoida. Elamanmeno on aika rentoa lopulta ja jos tulee hankala hetki niin vaikka itseaan kiukuttaisi niin filippiinilaiset, mitas muutakaan, hymyilevat!!!
On totta, etta tama kylla opettaa paljon itsesta ja omaksi yllatykseksenikin olen tutustunut taalla ihmisiin ja loytanyt itsestani sosiaalisen puolen. Tosin, taalla ei ole vaikea tutustua koska lahtokohtaisesti ihmiset ovat ihan tolkuttoman kiinnostuneita siita, mika tuo eurooppalaisen Dumagueteen. En tietenkaan ole ainoa eurooppalainen taalla ja Dumaguetessa ja Negros Oriental -alueella on jonkun verran Peace Corps-vapaaehtoistyontekijoida.
Myos saapuminen ja kulttuurishokki on varmaan jo takana pain. Nyt alkaa jotenkin sopeutua, nahda asioita tarkemmin, niin hyvassa kuin pahassa.
Post a Comment