Sattumanvaraisia kuvia - random pics

Eilen illalla vietimme iltaa El Amigossa muutaman paikallisen kanssa, joihin tutustuin reppureissaajien paratiisissa, Harold's Mansionissa. Hankala ruokavalioni ei tuottanut minkaanlaista ongelmaa, sain ehka maailman parasta pizzaa, josta melkein unohtui ottaa kuva. Kulttuurien tormayskurssilla kaytiin. Paikallisen tavan mukaan minun vaadittiin aloittavan ja lopettavan tama jakamamme pizza silla olin nimenomaisesti heidan vieraanaan (mika ei kylla ollut omassa tiedossani koska kuvittelin olevani siella ihan syomassa ja nautiskelemassa ihan muiden mattimeikalaisten tavoin). Ei auttanut vaikka kuinka nuukaili. Viimeiset palat olivat tyrkylla melko pitkaan. Jollen olisi niita syonyt niin ne olisi kuulemma kannettu keittioon.

Viela yksi valmiiksi kokattu ruoka.

Retkigrillailua ja sateelta pakoilua viime keskiviikolta. Paasin siisYouth Homen henkilokunnan ja nuorten kanssa retkelle laheiselle Dauinin rannalle.Valitettavasti muissa kuvissa nakyykin niin paljon muuta porukkaa etten voi kuvia tanne laittaa mutta hienoahan siella oli!  Paiva oli sateinen mutta se ei varsinaisesti menoa haitannut...
Jossain savun seassa taitaa olla munakoisoni karventymassa. Jo lahdettyamme retkelle piti seurueemme tehda varmistus etta porsaanliha oli aivan varmasti mukana. Ilman sita ei kuulemma olisi selvitty. Ruokaa oli kaiken kaikkiaan aivan tolkuton maara. Suuri osa retkievaista tuli itse asiassa Youth Homen omalta kasvimaalta ja tyontekijoiden omilta plantaaseilta. Lapset ja henkilokunta olivat valmistaneet ruokaa koko aamun. Itse paasin aika vahalla, kavimme vain paikan sosiaalityontekijan kanssa aamulla liukkaalla public marketilla hakemassa viimeiset vihannekset(minulle), kalat ja levat.

Hiukan epatarkka kuva lukaalistani keskelta massiivista siivousoperaatiota, jolla karkotin kutsumattomat vieraat.

Ja sama huone nykyisessa kuosissaan. Pidan tosin hyttysverkkoa killumassa kaiken aikaa niin saastyn pienelta napertamiselta aamuin illoin. Napertamiseen kuuluu verkon virittelyn lisaksi siivous. Joka kerta kun seinien kanssa huseeraa niin seinat karistavat lattian polyiseksi. Termiitit ovat ilmeisesti sellaisia kuivatermiitteja eli ihan pikkuisia eli sellainen laajamittainen myrkytys onkin tarpeeton. Myrkkyhajut lukaalissani olivatkin pikemminkin puunsuoja-aineen hoyryja.

Kirsille kiitos Suomesta mukaan lahteneista kirjoista, lehdesta ja tyynyliinasta!

Nailla pikku huonedeodoranttipalleroilla toko lahti tasta mokista ja yrittaa ehka etsia itselleen uutta asumusta. Saali tietysti haataa niin viehattava otus mutta pelastyin pariin otteeseen niin perin pohjin etta nain on ehka parempi koko naapurustolle, joka saastyy kiljahduksistani aiheutuvalta aanisaasteelta. Nyt seuranani on vaan niita pikkugekkoja mutta niihin olenkin jo tottunut. Tama toko-yksiko on varsin suuri ja pitaa mekkalaa. Pikkugekot vilistavat menemaan aivan hiljaa.

 

 

Vierailuja

Pari vierailua on tullut tehtya. Manilassa vierailin Task Force Detainees of the Philippines -ihmisoikeusjarjestossa ja toimiston yhteydessa olleessa museossa. Vierailu jarjestyi suomalaisen Filippiinit-seura ry:n kautta ja perehdyin kaynnilla tarkemmin Filippiinit-seuran kummitoimintaan, jonka kautta tuetaan taloudellisesti poliittisten vankien ja ihmisoikeusloukkausten uhrien lapsien koulunkayntia.

Dumaguetessa paasin tutustumaan kaupungin Social Welfare and Development Office -toimistoon. Toimisto tyollistaa tassa n. 120000 asukkaan kaupungissa parisenkymmenta aluesosiaalityontekijaa, mukaanlukien kunkin osaston esimiehet ja erilaiset avustavat tyontekijat ja poislukien kuitenkin hallinnon puolen tyontekijat ja erilaisten laitosten tyontekijat. Sosiaalityontekijat ovat taalla "generalisteja"ja tyoskentelevat siis kaikkien mahdollisten kuviteltavissa olevien pulmien parissa. Luonnollisesti laitokset ovat erikoistuneet tiettyihin asiakasryhmiin. Sain jarjestelmaan hyvan perehdytyksen ja palveluiden kirjo on valtava. Aivan valtava. Parista eri ohjelmasta loytyi samankaltaisuuksia tyohoni Suomessa ja toivon viela sellaisen mahdollisuuden jarjestyvat, etta paasisin pariksi paivaksi tutustumaan juuri tyohon, joita sosiaalityontekijat naissa ohjelmissaan tekevat. Asiakkaan palveluntarve siis tutkitaan tyoskentelyn alussa ja sitten hanelle etsitaan sopiva "ohjelma" tai palvelu. Sosiaalityontekijoita istuu samassa n. 30 nelion huoneessa viitisentoista ja he vastaanottavat naissa varsin tiivissa tiloissaan asiakkaita ajanvarauksella ja walk-in -asiakkaita ilman ajanvarausta. Aamulla tiloissa iloista sorinaa ja pienten askelten tominaa kuuluu myos tyontekijoiden lapsista, jotka tulevat mukaan toimistolle ennen kouluun lahtoaan. On sita vipinaa ja vilsketta...


Perehtymispaivana paasin myos Dumagueten Youth Home -yksikkoon, joka hyvin kunnioittavalla tavalla on nimetty yksikoksi nuorille, jotka ovat joutuneet konfliktiin lain kanssa (in conflict with law). Jos joku osaa suomentaa taman paremmin niin saa avittaa, nyt on aikamoinen aivojumi paalla taalla kolmen eri kielen kourissa... (suomi, englanti, bisaya/cebuano)


Piipahdimme minulle taman esittelykierroksen jarjestaneen Youth Homen sosiaalityontekija Joelin kanssa myos Casa Mianin pihalla. Casa Miani on sijoituskoti pojille. Kavimme lopulta vain pihalla uteliaiden koirien haisteltavana silla kaikki pojat olivat koulussa ja henkilokunta asioilla. 


Paivan paatteeksi Joel kierratti minut alueella, jossa viime vuonna tulvat olivat tehneet tuhojaan. Nyt joen pengerrysta vahvistettiin. Lahella jokea oli pressutelttakyla, johon tulvassa kotinsa menettaneet ovat nyt tilapaisesti majoittautuneet.


Tiistaina vietin koko aamupaivan tutustuen Casa Esperanzaan, joka on naisten ja tyttojen turvakoti. Casa Esperanzassa sovimme, etta tulen tekemaan vapaaehtoistyota noin kahdesti viikossa, keskiviikkoisin ja lauantaisin. Suurin osa tanne tulevista lapsista ovat jo kouluikaisia ja heidan koulunkayntinsa pyritaan aina turvaamaan myos turvakotijakson aikana. Arkipaivat ovatkin kohtuullisen rauhallisia mutta tarvetta toiminnalle voisi olla lauantaisin.

Tallaista talla kertaa. Kohta on paa pyoralla kaikesta uudesta.

My food in pictures

Fries, sauteed mushrooms and an avocado shake. I should have asked the shake without sugar, it was too sweet for me. This is how you learn new things; you try and err.

Meat and more meat (and some fish). Just to show you, people eat a lot of meat here!

My lunch today was a salad with avocado.  Fresh mango (from the backyard) for dessert.

My lunch on Thursday (or Friday). Rice, olive oil and spices. No, this is not what I cook. I was lazy and ate what was left from the girls' lunch.

Tomorrow I start my orientation and try to familiarize myself with current Werde issues and a little by little get to know people I'm going to work with.

I found a room for the rest five months and I'll move in next week. Last Friday I spent many many hours cleaning up my future home but it is quite good now.

** ** **

Kamppa siis loytynyt ja kohta vaihda asumusta vahan vaatimattomampaan. Tama kylapaikkani onkin ollut tosi ihana ja paivan kuumimpina hetkina lapiveto on vahan helpottanut oloa. Jos seuraatte googleweatherista Dumagueten saita niin alkaa uskoko mita se kertoo. Taalla on satanut noin kolme pisaraa (eilen kai) koko viikon aikana. Joka paiva siis mukamas pitaisi sataa mutta taalla sita vaan ollaan aivan hullussa auringonpaisteessa ja ilma on kostea. Yritan siis viela sopeutua. Huomenna pitaisi myos tanssiharrastuksen jatkua, kavin Silliman Universityn Kahayag-tanssiryhman auditioneissa vain tutustumassa perjantaina mutta sainkin kutsun tulla mukaan harjoittelemaan heidan kanssaan. Yritan viela metsastaa mahdollisesti jonkun streettanssiryhman ja ymppaan itseni aikuisbalettiin niin eikohan siina sitten ole jo illoiksikin harrastetta puuhaa:)

Vegetarian+Manila=Mission impossible?

It's not impossible but if you don't know where to go you'll end up eating fries and rice. Happycow lists 80 vegetarian or vegetarian-friendly places but in a Metro Manila it doesn't seen like a big number.  I calculated that there are over 100 Jollibees in Metro Manila...

My accommodation in Manila was arranged by my Filipino teacher and I stayed with a friend of her's in Quezon city, Sikatuna village.

I was also introduced to a healthy dining restaurant, TriMona. You can eat mostly fair trade and organic food and there are many vegetarian dishes on the menu.  Even if you stay outside QC, TriMona is worth a detour.

TriMona
112 Anonas Extension, Sikatuna Village

Breakfast

Spaghetti pomodoro

The Peoples' Global Exchange (PGX) is a resource and service center. They also sell fair trade products, everything from sugar to clothes.

Fries look the same everywhere so I didin't take a photo. I had my fries at Jollibee. First night at TriMona I was hungry so forgot to snap a photo. It was something like hard banana steak ( I would say it was more like a rösti but maybe they don't know that word:)) and soybean meal with some carrot. 

A really cheesy cake and a latte at NAIA. 

***

Kasvisruokailu Manilassa ja Filippiineilla ei varsinaisesti ole mahdoton tehtava mutta varsinaisia kulinaarisia elamyksia ei ehka kannata odottaa.

Raikas poikkeus lihaloihin on TriMona-ravintola Quezon Cityssa ja tarkemmin Sikatuna Villagessa mutta sinne kannattaa tulla kauempaakin. Pakollisen Jollibee-vierailun tein heti toisena paivana kun kuumuus pakotti ilmastoituihin sisatiloihin.

Jos Filippiinien historia on vieras alue, kiinnostavan sisaanpaasyn historian tutkiskeluun voi tarjota vaikka tutustuminen NAIAn historiaan. Kun sen selvittaa niin voi olla vaikea lopettaa. (Minun ei niinkaan ole vaikea lopettaa koska innostun helposti mutta seuraava kiinnostava juttu onkin jo nurkan takana ja tutustuminen on toistaiseksi jaanyt vahan pintapuoliseksi. Joka tapauksessa tuosta on historiaa tuntemattoman ehka kivempi aloittaa kuin siita ianikuisesta Spanish Periodista)

Visiting Manila

I arrived at NAIA (The Ninoy Aquino International Airport ) on Friday 15 th June, at 11 am and just as scheduled. Everything went smoothly at the airport and all this left my a bit surprised as the were no ceremonial controls. I found the first CR after the passport control and luckily the area was clean. The space in front of the mirror was crowded, though. The airport personnel was stuffed in front of it to freshen up and add lipstick.  My suitcase was already on baggage claim when I got there and I was out in a minute.

Naia - We were scanned

Before leaving home I had spent more than an hour studying how to get to QC from NAIA. Most discussion boards (always a good choice if you want to end up in a situation that you don't really know what you should do) I was told to take the yellow cab and on the other hand I read that one should to avoid yellow cabs.No one tried to sell me anything and there was no one to take my bags. I had learned ways to keep my suitcase so that no one could grab it from me but that was an unnecessary skill in an empty exit.  I was tired and so I panicked and just walked out and took the first yellow cab I saw. I was remembered not to take a fixed-price taxi but that was just about it. I didn't check if the meter was on and after five minutes of travelling the driver asked me how I want to pay (!). Then he must have put the meter on so maybe this all saved me some 15 pesos?

An hour later I was safe in Quezon city, Sikatuna village. Taxi costed me 760 php which was (so I heard later) too much for the ride but at least I was safe.

Some random pictures...

Kamias street - safe at work

Me tired after the journey and a afternoon in Quezon city, Manila
Two other beds were empty.

Tuberos' classified ads

Jeepneys

To make it very short - I didn't like Manila. I was afraid of walking alone near the big MRT stations even at 6 pm. I was made very clear not to walk in Manila but I walked some 2 to 4 kilometers a day but after the first experiences near Cubao, tried my best to avoid stations and areas close to them. You really don't have to walk if you just want to go from place to place and use the big streets. Then you can take a jeepney (only 8 php. I was prepared to pay 8,5 php 'cause I thought I've read that the 8,5 was the current fare) and a tricycle when on smaller roads.

Sunday afternoon I was in good company of a filipina who was my hostess in Manila. We went to a French film festival in Shangri-La Mall to see a French movie Roses à crédit. I was happy and even surprised  that it was not dubbed.

I have a few more updates coming from Manila. At the moment I'm already in lovely Dumaguete!

****

Manila pahkinankuoressa

Manilaan saapuminen oli lopulta paljon helpompaa kuin olisin ennakkoon lukemani ja kuulemani perusteella osannut odottaa. Kukaan ei yrittanyt tyrkyttaa palveluitaan. Kaupunki on iso ja paikoitellen melko ruuhkainen. Taksi suomalaisittain halpa mutta pienesta budjetista kallis, jeepney halpa (melkein ilmainen) ja kaveleminen ei taallakaan maksa mitaan. Matkalaukun kanssa kavelymatkojen tekeminen oli mahdotonta jatkuvasti miten sattuu kumpuilevien jalkakaytavien vuoksi. Ihan kaikkialla ei myoskaan kokenut oloaan aivan turvalliseksi kavellessaan mutta ne ajat ovat takana pain taalla viehattavassa Dumaguetessa!

Video post from Manila

Perilla Manilassa, terveiset matkalta!

Hei vaan,

taalla sita nyt ollaan, Manilan pysahdyspaikalla. Kaikki on sujunut hyvin ja olen terveena perilla.

Matka alkoi torstaiaamuna, johon sattuivatkin matkani ainoat ns. sattumukset. Aamulla lahdimme kotoa bussille hyvissa ajoin (eika suinkaan juosten kuten tapanani on) mutta linja 62 teki oharit ja oli joko kulkenut pysakilta yli 7 minuuttia ennen arvioitua ohitusaikaa tai vuoro oli jaanut valista. Aikamme odoteltuamme laskin yksi ynna yksi ja totesin, ettei seuraavalla enaa ehdi niin hyvissa ajoin kuin olin halunnut kentalla olla. Kaytannossa varmaankin juuri tiukalti 45 minuuttia ennen lennon ilmoitettua lahtoaikaa olisimme varmaankin juuri ja  juuri ehtineet. Otimme lopulta kuitenkin taksin. Taksikuski ihasteli taitojani ja voimiani nostaa laukku ihan itse takaluukkuun. Yritin todeta hanelle tyhjentavasti, etta kyseisen laukun kanssa minun on parjattava itse jatkossakin. Kuljettajamme oli juttutuulella ja kertoili iloisesti Valituista paloistaan lukemiaan tarinoita maailman tapahtumista. Tympeana keskityin itse vain viimeisiin hetkiin mieheni kanssa.

Lentokentalla aikaa oli lopulta paljon silla koneeni oli noin tunnin myohassa. Kasivoidetta kavinkin lisaamassa duty  free myymalassa toistamiseen. Myos viimeiset tuliaiset Suomesta ostin torkean kalliiseen hintaan lentokentalta. Saman ajan kayttivat eras suomalainen sahlyjoukkue ja mies, josta myohemmin sain hetkeksi seuraa Amsterdamin ja Guangzhoun kentilla, lahto-oluisiin. Alun pitaen pohjoisen mies oli matkalla Mindanaolle tapaamaan aikaisemmilla reissuillaan tapaamiaan ystavia. Han oli tottunut Filippiinien kavija ja todellinen maailmanmatkaaja muutenkin ja sain hanelta viela viimeiset vinkit ja evastykset selviytymiseen Manilassa ja suosituksia saariseikkailua varten.

Vaarin aloitetun lavantautilaakkeen kanssa toimin niin, etta koneessa tuikkasin laakkeen "matkajaakaappiini" eli kuivajaan kylkeen, toki hiukan eristettyna itse jaasta. Lennolla Amsterdamista Kantoniin sain jaakaapiksi paperipussillisen tavallista jaata ja eristamiseen kaytin vahan enemman aikaa ja energiaa. Lopulta soin viimeisen kapselin hiukan keskiyon jalkeen. Silloin haistoin ensimmaiset kahvin aromit ja ennakoin kellon olevan jo lahempana viitta Kantonin aikaa. Olin erittain vaarassa. Kahvit tarjoiltiin kylla noin kahden tunnin kuluessa siita kun ne haistoin mutta naiden yokahvien jalkeen matkustimme viela kolmisen tuntia ja olimme perilla Kantonin kentalla klo 6.50, aikataulun mukaan.

Puitteet pitkalla lennolla olivat oikein hyvat ja saimme jopa hienot nesessaarit.

Guangzhou

Guangzhou (plus my toes)

 Matkustaminen oli aika tyhjan paan matkustamista. Ei montakaan mietetta, josta taalla olisi syyta kertoa. Valilla mielessa vilahti ajatus tulevasta matkasta ja valilla Suomeen jaaneista rakkaista sukulaisista ja ystavista.

Antaa laulun lopettaa. Tama on vahan soinut paassa, kuulin naet hiljattain liikuttavan tulkinnan eraalta itahelsinkilaiselta kuudennelta luokalta. Ja nythan ma siis olen, maailman toisella puolen...

Viisauden sanat, joita viime hetkellä tankkaan

Näillä viisailla sanoilla työkaverit minut hyvästelivät. 

"Nuorempana sitä pystyy, mutta ei tajua ja vanhana taas tajuaa, mutta ei enää pysty."

"Elämisen uskallus

Elämistä ei pelätä pidä, ei säästellä,
toiveista, haaveista vain irti päästellä.
Vai lieneekö sinulla näyttöä,
että säästöillä olisi käyttöä?
Tee todeksi joku haaveesi vaan,
käyt elämän iloa rakentamaan.

Niin tuttua on varmaankin tarina:
Olisi pitänyt, se menneen narina.
Meinasin sitä ja meinasin tätä,
se jotenkin jäi, ei ollut tekijätä.
Kun haavensa todeksi elää uskaltaa,
se voimaa tuo ja tärkeän oivaltaa.

Sä todella eläthän elämääsi - ajallasi,
sillä armoton on elomme tiimalasi."

-Jaakko Marjamäki-

"Reissaa rennommin."

***

My colleagues said me goodbye with the very wise words  you see above in Finnish. I shouldn't try translating these so I wont't. But I have to say I couldn't agree more with the last one saying (freely translated) "Relax and enjoy the ride!"

Paniikki - osa 2

Paniikin toinen osa. Luotettavalta kuulostanut lupaus asiakaspalvelusta numeroineen kaikkineen oli turha lupaus. Lento Manila-Dumaguete ei vahvistunut ja wegolo ystävällisesti tekee parhaansa palauttaakseen minulle rahat. Nyt sitten yritän järjestää jatkolennon Manilasta tiskiltä.

Vahvistui, että vietän Manilassa ensimmäisen viikonlopun. Tästä lisää myöhemmin...

Matkalaukku pullistelee ja kilorajat paukkuvat. Mietin kuinka monta toppia voi pukea päällensä kun vastassa on trooppinen ilmasto. Miehen mukana tulevien tavaroiden pussukka olohuoneen nurkassa pullistelee sekin.

Hyvät neuvot on kuunneltu; Manilassa ei pidä ottaa ensimmäistä lentokentällä vastaan tulevaa taksia, varkaita varten kannattaa pakata pieni huijauslompakko, jonka voi ase ohimolla ojentaa varkaille, aurinkorasvaa on leviteltävä vaikka Suomessa pärjäisi ilman ja jos hammasharja unohtuu niin sen voi ostaa kohteesta. Olisiko jollain hyvää neuvoa sen varalle, miten pitää pää kylmänä tässä viime hetkillä? Pakastimeen työntäminen ei nyt ole vaihtoehto.

Paniikki

 

Nyt jos olisi paniikkinappi niin voisin helposti sellaista painaa. Herkillä ollaan kun saman päivän aikana
- itkee ja hikoilee mankelin äärellä (ja melkein sen sisällä etsien telat vapauttavaa vipua, jota lopulta ei löydy mutta hommasta selviää raa'alla voimalla)
- nielee itkua apteekissa lavantautilääkkeen köyhdyttäessä laihaa lompakkoa vielä riistävällä 33 eurolla
- tajuaa, ettei ko. lääkkeen ottamiseksi pysy enää missään järjellisessä aikataulussa; on aika vastusta medisiinien lakeja ja soveltaa.
- muistaa (työ)asioita, jotka kaikesta hyvästä yrityksestä huolimatta ovat tekemättä ja myös jäävät tekemättä.
- säätiedotus seuraaville päiville lupaa perinteistä suomalaista kesätunnelmaa sateineen ja viileine ilmoineen (polkupyöräilijän suosikki-ilma?).
- huomaa laskeneensa väärin kesäkuun palkan.
- suunnitelmiin tulee muutoksia viime hetkellä (listalta ei poistu mitään, lisää tulee kyllä:D).
- ei saa lentolippua vahvistettua vaikka luottokortilta on mennyt veloitus.
- ensin ei hermostuksissaan syö koko päivänä ja kun lopulta syö niin syö liikaa ja tulee huonovointiseksi.

Ja helpotuksen hetkiä tulee onneksi myös, muun muassa kun 
- kelassa virkailija ei kyykytäkään vaan kiltisti ottaa paperit vastaan vaikkei ollut kuvallista henkkaria matkassa(piti arvailla vanhempien syntymäajat...). Oli itsekin ollut vaihdossa ja kertoi pari tärkeää seikkaa kaupan päälisiksi.
- osa asioista ja kiireestä selviää uudelleenaikataulutuksella.
- saa tietää, että eräs mukava henkilö suunnittelee käyntiä Filippiineillä (mieheni lisäksi siis).
- lentoa myyvästä yrityksestä tulee luottanusta herättävä viesti, jossa yhteydenotolleni on annettu numero.

Pari koottua viisauden sanaa kaikille lähtijöillle:
- älkää lähtekö pitkille matkoille ilman rakkaitanne.
- älkää aikatauluttako viimeisiä päiviä ennen lähtöä.
- palauttakaa kirjaston kirjat ajoissa!
- printatkaa sellaiset pitkät muistettavaa, joita ette jaksa kirjoittaa ylös. Nyt on netti, kohta se ei ole joka käänteessä käden ulottuvilla!

Ja itselle muistutukseksi, tältä siis todella tuntuu juuri nyt! 

About Werde

Werde is a Finnish NGO, registered in December 2000. Thanks to our two active members, now living in the Philippines, Werde has been working to support environmental protection and to support  local initiatives in gardening and tree planting in Cambodia. These two just to name a few, read more about the  implemented projects from Werde website.

And good news from Dumaguete. Watch the video!

Status report

It's been one and a half months since I made the first to-do list. I've done a lot of things but there is still loads to do. After the earlier update about this issue, I've now also took vaccinations and bought an insurance. 

Urgent issues
- Have new photos taken for the passport and visa - done
- Renew the passport -done
- Apply for visa - done, applied and approved
- Book flights (and meals for flights) -done, partly. Still need confirmation about the meals.
- Take care of vaccinations- done
- Insurance (get a new one if the one I have isn't appropriate) -done

The following tasks weren't urgent a months ago but now they are.
- Pre-pack
- Pack
- Book flight from Manila to Dumaguete
- Find out where to stay in Manila and how to get there

I'm sure I have a billion things to do before I go but these are the ones that are somewhat related to the actual time abroad.
 

***

Akuutisti tehtävien asioiden lista näyttää nyt jo aika hyvältä. Monta kiireellistä asiaa on jo hoidettu ja pari asiaa odottaa vielä vahvistustaan. Kun ensimmäisen parin päivän suunnitelmat varmistuvat, alan hoidella lentoa Dumagueteen ja Manilan pään seikkailuja.

Takana ihana (joskin sateinen) viikonloppu isän mökillä, jossa anoppi vielä kerran pisti rokotteen käteen. Nyt on kaikki kiireelliset hommat hoidettu. Kohta alkaa ankarat koepakkaukset jotta tiedän paljonko saan laukkuun ahdettua tavaraa. 20 kiloa on maksimi (ensimmäiselle lennolle saisi hämäävästi ottaa jopa 3 kiloa enemmän) ja näissä rajoissa olisi tarkoitukseni pysyä.

Saa antaa pakkausvinkkejä, etenkin paljon matkustavilta ja ulkomaille hetkeksi muuttaneilta!

Farewell gifts



Survival kit I got from my fellow co-workers/ Työkavereilta saatu selviytymispakkaus



Yesterday I got a farewell gift and a card from my fellow co-workers. It came as a total surprise to me and made me very happy and at the same time – very emotional. A good thing because this gave me a reason to add some photos to the post. Enjoy the photos! Later I’ll write the poem to another  post so that you can read it too! The gift was a survival kit including rye chips, salmiakki, Finnish Fazer chocolate, sun lotion, slippers  and a Finland-shaped cooking mold. Fun ideas and useful stuff!

 This is the team I’ve been working for two and a half years and now I’m leaving. Even though I feel relieved about going and having a break from work I had just recently started to gain some savoir-faire and confidence at work and really felt how I could also learn from the great knowledge that our team has.

Now I’ll throw myself back to square one. It’s a fact that during the next six months I will not have collegues or a team to lean on. Learning new is fun but it’s also challenging. It always takes some time before you’ll find good routines and really familiarize yourself with whatever you’re doing. In the Philippines, I’ll only have six months. The ”old me”  would propably have said that I’ have no time for wonderin and making mistakes but now I feel I acctually need to rethink my goals and try to be patient with myself if I don’t learn and adopt to a new environment fast enouhg.

Leaving for six months is now getting more and more concrete. Just a few more days at work and a few days on vacation and then I’m off to the Philippines. I think I still can’t quite understand that this is accually happening and I’ll have to say it to believe it’s true.  

*  *  *  *  *  *

Työkaverit yllättivät eilen antamalla minulle läksiäislahjan, selviytymispakkauksen Filippiineille. Sain mukanani vietäviksi herkuiksi ruissipsejä useassa eri maussa, Fazerin uutuussuklaita, aurinkorasvaa, salmiakkia, lipokkaat (juhlakäyttöön) ja Suomen mallisen piparkakkumuotin. Kortin runoa ei näe lukeatihrustaa kuvasta mutta kirjoittelen sen johonkin tulevaan päivitykseen.

Hauskat ja hyödylliset välineet ilahduttivat mutta samalla tuli kyllä myös hyvin haikea olo. Tähän saakka pisimmän työpätkän olen tehnyt tässä tiimissä ja imenyt oppeja kokeneilta kollegoilta. Matkani ajoittuu hankalasti vaiheeseen, jossa ehkä juuri pääsisin omassa työssä tiettyihin rutiineihin kiinni ja pääsisin hyödyntämään hiljalleen tulevaa varmuutta. Nyt loikkaan takaisin lähtöruutuun ja aika yksin. Muistan joskus vannoneeni, etten vaihda työpaikkaa koska uuden aloituksesta tulee niin kovat paineet mutta tässä sitä taas ollaan…Uutta on hauska oppia mutta on se myös kovin paineista aikaa.

Kyllä tällaisetkin päivät ja lahjukset vaan tuovat tähän lähtöasiaan vähän konkretiaa ympärille. Taidan tosissaan olla lähdössä pian.





Kiitos työkaverit!