taalla sita nyt ollaan, Manilan pysahdyspaikalla. Kaikki on sujunut hyvin ja olen terveena perilla.
Matka alkoi torstaiaamuna, johon sattuivatkin matkani ainoat ns. sattumukset. Aamulla lahdimme kotoa bussille hyvissa ajoin (eika suinkaan juosten kuten tapanani on) mutta linja 62 teki oharit ja oli joko kulkenut pysakilta yli 7 minuuttia ennen arvioitua ohitusaikaa tai vuoro oli jaanut valista. Aikamme odoteltuamme laskin yksi ynna yksi ja totesin, ettei seuraavalla enaa ehdi niin hyvissa ajoin kuin olin halunnut kentalla olla. Kaytannossa varmaankin juuri tiukalti 45 minuuttia ennen lennon ilmoitettua lahtoaikaa olisimme varmaankin juuri ja juuri ehtineet. Otimme lopulta kuitenkin taksin. Taksikuski ihasteli taitojani ja voimiani nostaa laukku ihan itse takaluukkuun. Yritin todeta hanelle tyhjentavasti, etta kyseisen laukun kanssa minun on parjattava itse jatkossakin. Kuljettajamme oli juttutuulella ja kertoili iloisesti Valituista paloistaan lukemiaan tarinoita maailman tapahtumista. Tympeana keskityin itse vain viimeisiin hetkiin mieheni kanssa.
Lentokentalla aikaa oli lopulta paljon silla koneeni oli noin tunnin myohassa. Kasivoidetta kavinkin lisaamassa duty free myymalassa toistamiseen. Myos viimeiset tuliaiset Suomesta ostin torkean kalliiseen hintaan lentokentalta. Saman ajan kayttivat eras suomalainen sahlyjoukkue ja mies, josta myohemmin sain hetkeksi seuraa Amsterdamin ja Guangzhoun kentilla, lahto-oluisiin. Alun pitaen pohjoisen mies oli matkalla Mindanaolle tapaamaan aikaisemmilla reissuillaan tapaamiaan ystavia. Han oli tottunut Filippiinien kavija ja todellinen maailmanmatkaaja muutenkin ja sain hanelta viela viimeiset vinkit ja evastykset selviytymiseen Manilassa ja suosituksia saariseikkailua varten.
Vaarin aloitetun lavantautilaakkeen kanssa toimin niin, etta koneessa tuikkasin laakkeen "matkajaakaappiini" eli kuivajaan kylkeen, toki hiukan eristettyna itse jaasta. Lennolla Amsterdamista Kantoniin sain jaakaapiksi paperipussillisen tavallista jaata ja eristamiseen kaytin vahan enemman aikaa ja energiaa. Lopulta soin viimeisen kapselin hiukan keskiyon jalkeen. Silloin haistoin ensimmaiset kahvin aromit ja ennakoin kellon olevan jo lahempana viitta Kantonin aikaa. Olin erittain vaarassa. Kahvit tarjoiltiin kylla noin kahden tunnin kuluessa siita kun ne haistoin mutta naiden yokahvien jalkeen matkustimme viela kolmisen tuntia ja olimme perilla Kantonin kentalla klo 6.50, aikataulun mukaan.
 | ||
| Puitteet pitkalla lennolla olivat oikein hyvat ja saimme jopa hienot nesessaarit. |
 |
| Guangzhou |
 |
| Guangzhou (plus my toes) |
Matkustaminen oli aika tyhjan paan matkustamista. Ei montakaan mietetta, josta taalla olisi syyta kertoa. Valilla mielessa vilahti ajatus tulevasta matkasta ja valilla Suomeen jaaneista rakkaista sukulaisista ja ystavista.
Antaa laulun lopettaa. Tama on vahan soinut paassa, kuulin naet hiljattain liikuttavan tulkinnan eraalta itahelsinkilaiselta kuudennelta luokalta. Ja nythan ma siis olen, maailman toisella puolen...
6 comments:
Ihana asia, että olet päässyt kuitenkin ehjänä Manilaan. Olemme (mummi, Anita ja minä) jännitelleet eilisen ja tämän päivän ensimmäisen ulkomaan blogipäivityksen ilmestymistä. Kovasti opettelemme tätä blogitouhua, kommentinkin laittaminen oli alkuun ison opettelun takana. Eka kommentti, jonka lähetin töistä perjantaina, taisi kadota bittiavaruuteen. Kivat matkaevästykset olit saanut työkavereiltasi. Hyviä vointeja toivottelee Paatan porukka.
Hei isa ja paatan porukka, kiitos! Olen vaihtanut puhelimeen paikallisen Smart Buddy -kortin (mielestani se ei lopulta ole kovin smart koska silla voi soittaa vain toisiin smartteihin ja ladata voi vain yhden tai viiden paivan rajattomia puhelupaketteja aloituspaketissa tulleiden tekstareiden lisaksi.) Nailla mennaan nyt alkuun kuitenkin ennen kuin parempi ehdokki loytyy ja kaytan hyvakseni naita 15 peson nettikahviloita. Maksaa siis n. 30 senttia tunnilta napytella taalla. Taustamokana kuuluu kuppilan tyontekijan pelikoneen raiskinta-aania ja tuulettimien suhinaa.
Jos on kirjautunut sisaan google-tililta niin kommentoinnin pitaisi olla kohtuullisen vaivatonta, mutta en itse asiassa tieda mita kommervenkkeja vaatii jos ei ole kirjautunut sisaan...Mutta nama ja edellisen kommentin terveiset ovat tulleet perille saakka.
Heips, Tuuli!
Kirjoitan tähän samaan ritirimpsuun...
Enpä ehtinyt sinua hyvästelemään, yritin kyllä tavoitella mutta liian myöhään :( Olen kuitenkin ajatuksissani matkallasi mukana! Myötätuulta purjeisiin sinne maailman ääriin! Toivottavasti viesti tulee perille sinulle, opettelua kun tämä om minulle ;)
Terkkuja taas mökiltä, täällä istutaan tuvassa sateelta suojassa ja katsotaan kuinka kesän ensimmäiset linnunpoikaset lähtevät pöntöistään mökin ja aitan kulmilta. Verkosta nousi kesän ensimmäinen iso ahven, pian saadaan kalaa pöytään.
"Maailman toisella puolen" veisu sai olon herkäksi. Kommunikointi täältä suunnasta helpottuu, kun työpaikan Google Chrome -tsydeemit ja google-tilini saadaan ensi viikolla kuntoon. Siksi toistaiseksi kommenttini taitavat näkyä anonyynyymeinä. Anita kysyy muuten skype-osoitettasi, olisi kuulemma helpompi viestiä.
Cuidate, mi niña!
Tyypillistä bussitoimintaa! Silloin juuri, kun pitäisi voida luottaa julkiseen liikenteeseen, niin jotain vain tapahtuu. Mutta hyvä kuitenkin, että pääsit matkaan ja näet jo varmaan muutakin kuin lentokenttiä. Voi hyvin!
Hei Tuija, Sinikka ja paatan jengi!
Tuija, toivottavasti sinne kuuluu hyvaa myos muttei kuitenkaan viela tarvitse palata toihin:D Ajattelin sinua kun poljin "iltaoppilaitoksen" _ohi_ mutta valitettavasti kiireessa viimeisina viikkoina Suomessa. Nyt se kiire sitten hellittikin. Taalla on kiire korkeintaan suihkuun , eika sinnekaan nyt niin kiire ole...
Sinikka, nain se nakojaan juurikin kay. Nyt on onneksi jo nakymia muualtakin kuin vain lentokentilta niin ei tarvitse omia varpaitaan tylsyyksissaan kuvata.
Voikaa hyvin kaikki siellakin!
Ihana lukea naita terveisia Suomesta!
Post a Comment